Nanoselluloosa sähköistyy

Viime kesänä US Forest Servicen Forest Products Laboratory (FPL) käynnisti metsäteollisuuden hukkamateriaaleista kuten sahausjätteestä nanoselluosaa tuottavan koetuotantolaitoksen.

Järjestely tukee uusia puuperäisten uusiutuvien materiaalien kehittyviä markkinoita. Yhdysvallat ja monet muut maat, kuten Suomi, näkevät lukuisia etuja puusta peräisin olevien nanomateriaalien kaupallistamisessa, koska niillä on monia toivottavia ominaisuuksia.

Selluperäiset nanokiteet (CNC) ja nanofibrillit (CNF) tuottavat lujuusominaisuudet, jotka vastaavat Kevlaria ja niitä voidaan käyttää optisesti kirkkaissa sovelluksissa, kuten komposiittituulilaseissa. Niiden valmistus on myös huomattavasti edullisempaa kuin metallisten tai hiilipohjaisten nanolankojen.

Luonnollisesti alalla on jo ehditty tutkia myös puolijohdehiukkasten itsejärjestäytymistä sellunanokiteissä. Kadmiumsulfidin (CdS), sinkkisulfidin (ZnS) ja lyijysulfidin (PbS) nanopartikkeliketjujen synteesi sellunanokiteissä voidaan saada aikaan sopivilla kemiallisilla reaktioilla. Näitä rakenteita voisi sitten hyödyntää erilaisina ​​toiminnallisina nanomateriaaleina valmistettaessa elektronisia ja optisia nanolaitteita.

Puuperäisen nanoteknologian muita potentiaalisia käyttökohteita ovat muun muassa älykkäät tuotteet joissa on nanoantureita mittaamassa voimia, kosteustasoja ja lämpötilaa ja erityisesti erilaisina pinnoitteina ja kevyinä tuotteina.

Sellukuitujen ominaisuudet ovat herättäneet kiinnostusta myös sotilaalliseen käyttöön kevyenä suojamateriaalina ja ballistisena lasina sekä ilmailun, elektroniikan, kulutustavaroiden ja lääkinnällisten laitteiden alojen yrityksissä.