Monipuolinen sähkön käyttäjä; sähköankerias

Sähköankerias voi olla yksi merkittävimmistä saalistajista koko eläinkunnassa.

Tämä on biologi Kenneth Catanian johtopäätös, hänen tutkittuaan miten ankerias käyttää sähkökenttää mutaisissa Etelä-Amerikan vesistöissä, etsien ja tainnuttaen piilottelevia saaliitaan.

Sähköankerias voi olla pari metriä pitkä ja painaa 20 kiloa. Kaksi kolmasosaa sen kehosta on sähköelimiä, jotka voivat varastoida sähköä kuin biologinen akku. Kun ankerias on uhattuna tai hyökkää saalistaessaan, nämä solut purkautuvat samanaikaisesti, tuottaen sellasen 600-volttisen sähkökentän.

Mutta se osaakin käyttää sähköään varsin monipuolisesti. Jo entuudestaan biologit ovat tienneet, että sähkökalat yleensä ja sähköankerias erityisesti, käyttää pienjännitteistä sähkökenttää navigointiin. Nyt professori Catania raportoi, että sähköankerias käyttää myös korkeita jännitteitä tarkkana tutkana, jonka avulla se voi seurata nopeasti liikkuvaa saalista.

Uusissa kokeissa ilmeni, että ankeriaan kohteessa tuottamat sähköpulssit eivät vaikuta itse saaliin lihaksiin vaan lihaksia hallitseviin hermoihin. Tämä antaa ankeriaalle itse asiassa etähallinnan saaliinsa lihaksiin. "En tiedä toista eläintä, joka voi kirjaimellisesti hallita jonkin toisen eläimen kehoa tällä tavoin", toteaa Catania Vanderbilt Universityn tiedotteessa.

Normaalisti ankerias alistaa pienempiä saaliskaloja uimalla niiden läheisyyteen ja sitten iskemällä niihin yhteislaukauksen pulsseja. Tämä aiheuttaa koko kehon lihasten supistukset eli tilapäisen halvauksen saaliissa. Jos ankerias ei heti nappaa kalaa suuhunsa, uhri toipuu ja ui pois ilman näkyviä vaurioita totesivat tutkijat.

Yksi ankeriaan suurimmista ongelmista on löytää saalista. Amazonin vesistö on mutainen ja täynnä kaikenlaista kasvillisuutta, jotka antavat kaloille hyviä piilopaikkoja.

Joten saalista etsiessään ankerias lähettää tutkaavan pulssijonon ja jos lähistöllä piileskelee kala, niin sen keho kouristelee ja mikä tuottaa veteen paineaaltoja. Vaikka sähköankerias ei näe kovin hyvin, se on erittäin hyvä havaitsemaan veden liikettä ja tämä paljastaa seuraavan aterian aseman, jota voi sitten myös seurata tutkamenetelmällä.

Nyt tutkimuksissa havaittiin myös uusi saalistustapa. Kiertymällä vaikean tai suuren saaliinsa ympärille ankerias tehostaa tällinsarjansa tehoa siten, että se vatkaa hermojen kautta saaliinsa lihaksia niin vahvasti, että saalis on pian täysin hapoilla, joten se on sitten helpompi nieleskellä.