Kun aurinko ei paista eikä tuuli puhalla

Joukko Harvardin tutkijoita ja insinöörejä on demonstroinut orgaanista megaluokan virtausakkua, jonka avulla voinee varastoida sähköä verkkoon, silloin kun sitä saadaan runsaasti tuuli- ja aurinkovoimaloista.

Tutkijoiden kehittämä metalleista vapaa virtausakku perustuu runsaiden luonnonantimien sähkökemiaan eli edullisiin ja pieniin orgaanisiin kinoneihin. Ne ovat samoja molekyylejä, jotka varastoivat energiaa kasveissa ja eläimissä.

Virtausakut varastoivat energiaa kemiallisiin nesteisiin, joita säilötään erillisiin tankkeihin kuten polttokennoissa eikä itse akkujen rakenteisiin. Näin sähkökemiallisen muuntamisen laitteisto ja kemian varastosäiliöt voidaan mitoittaa toisistaan riippumatta

Erilliset mitoitukset mahdollistava, että suurempia määriä energiaa voidaan varastoida halvemmalla kuin perinteisillä akuilla. Tästä syystä virtausakkuteknologia onkin ollut vahvan kiinnostuksen kohteena mutta tähän asti ne ovat tukeutuneet hankaliin kemikaaleihin ja elektrolyyttien aktiivisina komponentteja ovat olleet kalliit metallit.

Uusi Harvardin kehittämä virtausakku toimii jo yhtä hyvin kuin vanadiinia sisältävät virtausakut kemikaaleilla, jotka ovat huomattavasti halvempia eikä sähkökatalyysissä tarvita jalometallia.

Akkua suunniteltaessa tutkittiin 10000 kinonimolekyyliä etsittäessä parasta ehdokasta. Kinoneja on runsaasti raakaöljyssä sekä viherkasveissa ja tässä akussa käytettävä molekyyli muistuttaa raparperista löytyvää.

Akkukeksintö on osa kehitystyötä, jonka loppuun mennessä hankkeen yhteistyökumppani Sustainable Innovations, LLC aikoo valmistaa pöytälaitteistoa kookkaamman esittelyversion orgaanisesta virtausakusta.

Sustainable Innovations aikoo myös kaupallistaa tätä erittäin edullista sähkökemiallista kennorakennetta ja sille kehitettävää järjestelmäarkkitehtuuria. Tällöin sitä voisi käyttää missä tahansa verkon kohdassa vaikka hintapuskurina tai kysyntähuippujen tasoittajana.