Biologista kiertoa ja sateen raikkautta

Pubi-illan aikana ohranjyvän hitunen elektroneineen joutui sitten kaksijalkaisen sisuksiin ja illan mittaan sitten virtsarakkoon.

Sen jälkeen oli pari sellaista vauhdikasta koskea, ettei siinä kerinnyt juuri muiden kanssa lomittua. Matka jatkui sitten vähemmän elävässä järjestelmässä. Siellä sitten onnistui lomittuminen vesihiukkasen vedyn elektronin kanssa. Ja kun matka jatkui hissukseen yhtä matkaa, niin juttukin alkoi sujua.

Mikäs se tää kaasumainen olemus täällä on?

Ne on noi bakteerit innoissaan kun ne hajottavat noita kaksjalkaisten ulosteita.

Hmm.

Oltiin tossa just yhden transistorin elektronin kanssa juttusilla ja se kerto, että noilla kaksijalkaisilla on sellasia tietokoneita ja älykännyköitä. Ootkos aiemmin kuullu sellasista.

Jaa, empä ole. Meitsi on ollu enemmän tekemisissä noiden kaksijalkaisten jätösten kanssa. Ne kerää sitä tämmösiä putkia pitkin isoihin säiliöihin joita ne lämmittää niin että met vesimolekyyleissä haihdutaan sitten taivaan tuuliin.

Älä, ootkos sitten paljon kierrelly yläilmoissa?

Kyllä, siellä on vähän raikkaammat tuulet ja silleen kätevän väljää. Mitä nyt välillä törmäilee sellasiin metallirakenteisiin, jotka mennä huitovat niin, ettei niiden elektronien kanssa tahdo keritä juttusille. Sen verran on selvinnyt, että ne kuljettaa niitä kaksjalkaisia johonkin.

Vai, että sellaisiakin niillä on?

Kyllä, kyllä. Mutta siellä yläilmoissa meikäläisiä alkaa jossain vaiheessa kerääntymään tiiviimmin yhteen sellaseks valkoseks hötöks. Ja kun oikein innostutaan ja tiivistytään mustaksi hötöiksi niin meistä tulee oikein jännittäviä.

Ai, miten?

Siinä pilvessä kevyet jääkiteet nousevat virtausten mukana ylöspäin. Matkallaan ne törmäilevät alaspäin putoaviin lumirakeisiin ja vesipisaroihin. Meillä elektroneillahan on tää varaus ja törmäyksissä jääkiteet varautuvat tietyllä tavalla ja lumirakenteet aivan toisella tavalla. Ja kun varausten ero tulee tarpeeksi suureksi, syntyy oikein riemukas salama.

Riemukas?

Niin, on valonvälkettä ja pauketta. No lopulta sieltä tullaan sitten takaisin alas sateen mukana. Ja kun oikein muhevaan multaan osuu ja kun siellä on melkein minkä lajin siemeniä tahansa, niin kyllä sadepisara saa niihin vauhtia.

Joo, ton homman mä jo tiedänkin. Oot varmaa tullut tutuiksi ohranjyvienkin kanssa.

Kyllä juu, sitä kun on tullut kierrettyä niin monenlaisten kasviatomien kanssa.

Ohrasta kaksjalkaset tekee olutta.

Ahaa, taidankin tietää sen. Mutta monenlaiseen kiertoon ne kasvit sitten lähteekin. Erilaiset kaksijalkaiset ja monenlaiset muut molekyylirakenteiset oliot pistää niitä poskeensa.

Pistää poskeensa?

Niin, se on kuulema sellainen kaksjalkaisten suosima sanonta. Niiden kun täytyy harrastaa sitä elääkseen ja samalla ne tuottaa ulosteita joita tarvitaan kasvien kasvattamisessa.

Vai että sellaista kiertelyä! Mutta ehkä sitä taas treffataan joskus…

Niiin, ties vaikka jollain pellolla, minne on levitetty oikein paljon lannoitteita.

Hmph..