Sähköajoneuvojen kestomagneeteista edullisempia
Sähköajoneuvojen kestomagneeteista edullisempia
(19.11.2026 ) DGIST:n nanoteknologian osaston Jeongmin Kimin ja Donghwan Kimin johtama tutkimusryhmä on kehittänyt materiaalisuunnitteluteknologian, joka vähentää merkittävästi jätettä maksimoimalla kalliiden "raskaiden harvinaisten maametallien" tehokkuuden, jotka ovat olennaisia korkean suorituskyvyn kestomagneettien valmistuksessa.
Neodyymi-rauta-boori (Nd–Fe–B) -kestomagneetit ovat keskeisiä komponentteja sähköajoneuvojen vetomoottoreissa ja tuuliturbiineissa.
Erityisesti raskaat harvinaiset maametallit, joita lisätään koersitiivisuuden (demagnetisaation kestävyyden) ylläpitämiseksi myös korkeissa lämpötiloissa, ovat erittäin kalliita ja niiden toimitusketjut ovat epävakaita, mikä aiheuttaa merkittävän taakan teollisuudelle.
Koska raskaiden harvinaisten maametallien täydellinen poistaminen on edelleen vaikeaa, tärkein tekninen haaste on niiden käytön minimointi samalla, kun magneettinen suorituskyky säilyy.
Tämän saavuttamiseksi käytetään laajalti "raerajan diffuusioprosessia", jossa raskaat harvinaiset maametallit levitetään magneetin pinnalle ja ujutetaan sitten sisälle lämpökäsittelyn avulla. Kun nämä alkuaineet diffusoituvat magneetin sisällä olevien rakeiden rajoja pitkin, ne muodostavat ohuita kuoria rakeiden pinnoille, mikä parantaa magneettista suorituskykyä.
Jos raskaat harvinaiset maametallit eivät kuitenkaan jakaudu tasaisesti magneettiin, vaan ne kerääntyvät liikaa pinnan lähellä olevien rakeiden sisään, kuorista tulee tarpeettoman paksuja, mikä johtaa näiden kalliiden alkuaineiden hukkaan.
Tutkimusryhmä tunnisti tarkasti liiallisen raskaiden harvinaisten maametallien kulutuksen syyt ja suunnitteli uudelleen magneetin pinnalle levitettävän diffuusiolähteen koostumuksen ottaen huomioon kevyiden harvinaisten maametallien osuuden perusmagneetissa.
Tämä esti raskaiden harvinaisten maametallien liiallista kertymistä magneetin pinnan lähelle ja edisti ohuiden, yhtenäisten kuorien muodostumista rakeiden pinnoille, maksimoiden siten raskaiden harvinaisten maametallien hyödyntämistehokkuuden.
Kun tutkimusryhmä sovelsi kehittämäänsä teknologiaa, he onnistuivat vähentämään dysprosiumin (Dy) käyttöä jopa 80 % verrattuna perinteiseen pelkän dysprosiumin, tyypillisen raskaan harvinaisen maametallin, käyttöön säilyttäen samalla erinomaisen magneettisen suorituskyvyn, joka vastaa perinteisellä menetelmällä saavutettua suorituskykyä.
Tämän saavutuksen merkitys piilee kalliiden raskaiden harvinaisten maametallien tuhlailun syyn tunnistamisessa ja käytännön materiaalisuunnitteluohjeiden tarjoamisessa ongelman ratkaisemiseksi.
Lisäksi havaintojen odotetaan tarjoavan tärkeän perustan seuraavan sukupolven magneettien valmistusprosessien kehittämiselle, joissa käytetään vain edullisia kevyitä harvinaisia maametalleja ilman, että turvaudutaan raskaisiin harvinaisiin maametalleihin.
Aiheesta aiemmin:
Harvinaisista maametalleista vapaita magneetteja
Vetytekniikoiden katsaus
Ruista ranteeseen
Pellolle jouduttuaan ohrahitusen elektroni jä odottelemaan, josko pellolle tulisi uusia tuttavuuksia.
Aiemmat uutiset
|
Vihjeitä lupaavasta materiaalista tulevaan tehoelektroniikkaan (19.11.2026)
|
|
Perusrakenteita molekyyylikoneille (18.11.2026)
|
|
Atominen anturi havainnoi ja käsittelee mittaustietoa (18.11.2026)
|
|
Kaksi miljoonaa kubittia vuonna 2031 (18.11.2026)
|
|
Tutkijat kehittävät nopeampaa laserjäähdytystä kvanttitietokoneille (18.11.2026)
|
|
Kvanttisimulaattori kahdesta nanoputkesta (17.11.2026)
|
|
Skyrmionit voisivat auttaa rakentamaan kestävämpiä verkkoja (17.11.2026)
|
|
Hallita magnoneita tulevaisuuden kvanttiteknologioita varten (17.11.2026)
|
|
Atomirakenteen valjastaminen puolijohdeteknologian edistämiseksi (16.11.2026)
|
|
Ohuemmat hopeakalvot, voimakkaampi epälineaarinen vaste (16.11.2026)
|
