Hold your horses

(6.11.2026) Vedyn tuottamiseksi auringonvalosta saatua energiaa on säilytettävä, kunnes sitä voidaan käyttää kemiallisessa reaktiossa. Jos valosta energiaa saanut elektroni kuitenkin palaa nopeasti alkuperäiseen asemaansa, energian hyödyntäminen vaikeutuu.

KAIST:n johtama tutkimusryhmä on paljastanut, kuinka pienet tyhjät kohdat materiaalissa, joka käyttää valoa kemiallisten reaktioiden käynnistämiseen, toimivat kuin "elektronien odotushuone", joka antaa enemmän aikaa valoenergian hyödyntämiselle.

Kemian laitoksen professori Tae Kyu Kimin johtama tutkimusryhmä tunnisti mekanismin, jolla titaanidioksidin "happivakanssit" auttavat pitämään elektroneja pidempään.

Titaanidioksidi on tyypillinen fotokatalyyttinen materiaali, joka edistää kemiallisia reaktioita valolle altistettuna. Sitä on tutkittu puhtaan energian ja ympäristöteknologian aloilla, koska sitä voidaan käyttää vedyn tuottamiseen auringonvalon avulla, hiilidioksidin muuntamiseen hyödyllisiksi aineiksi ja epäpuhtauksien hajottamiseen.

Tutkimusryhmä keskittyi "siniseen titaanidioksidiin (sininen TiO₂)", jonka happivakanssit voivat toimia väliaikaisina elektronien säilytyspaikkoina. Aukko on "elektronin vapauttama paikka", kun taas happivakanssi on "happiatomin vapauttama paikka", mikä tarkoittaa, että nämä kaksi ovat erilaisia. Tässä tutkimuksessa tutkijat selvittivät, miten happivakanssit vangitsevat elektroneja ja viivästyttävät rekombinaatiota.

Sinisessä titaanidioksidissa elektronit siirtyivät vakaampaan syvään loukkuun noin 1,5 nanosekunnin aikana. Tämän jälkeen elektroni-aukko-rekombinaatio tapahtui noin 2,5 kertaa hitaammin kuin perinteisessä titaanidioksidissa. Tämä tarkoittaa, että elektronit säilyttävät valosta saatavan energian pidempään, kuin tavanomaisessa titaanidioksidissa, mikä voi lisätä mahdollisuuksia käyttää kyseistä energiaa kemiallisissa reaktioissa.

Tämän tutkimuksen merkitys piilee koko prosessin yhdistämisessä, elektronien sitomisesta happivakansseihin, ympäröivän atomirakenteen muutoksiin ja siitä johtuvaan rekombinaation viivästymiseen. Löydöksiä voitaisiin tulevaisuudessa käyttää sellaisten fotokatalyyttien suunnitteluun, jotka pidättävät elektroneja pidempään hallitsemalla happivakanssien määrää ja jakautumista.

Myös aurinkoenergialla on tällä hetkellä kriittinen rajoitus: materiaalit, jotka absorboivat valoa voimakkaammin, ovat myös yleensä vähemmän tehokkaita muuntamaan talteen otettua valoa sähköksi.

Oxfordin yliopiston johtama tutkimus on tunnistanut uuden puolijohteen, joka ratkaisee tämän valoa keräävien materiaalien keskeisen rajoituksen.

Uudessa tutkimuksessa tutkijat havaitsivat, että vismuttisulfidi näyttää kiertävän tämän rajoituksen. Tämä johtuu sen epätavallisesta energiatasojen järjestyksestä, jonka ansiosta se absorboi valoa voimakkaasti samalla kun se menettää sähkövarauksia hitaammin. Tämä viittaa uuteen tapaan suunnitella tehokkaampia aurinkokennoja.

”Tämän löydön tekee erityisen jännittäväksi se, ettemme ainoastaan paranna olemassa olevaa puolijohdeominaisuutta, vaan tunnistamme erilaisen tavan, jolla puolijohteet voivat käyttäytyä. Tämän mekanismin ymmärtäminen antaa meille tiekartan muiden samankaltaisten edullisten ominaisuuksien omaavien materiaalien löytämiseksi ja mahdollisesti kehittämiseksi.”

— Professori Laura Herz, Fysiikan laitos, Oxfordin yliopisto

Aiheesta aiemmin:

Itseään uudistava katalyytti vetyenergian kestävyyshaasteen

2D-materiaalien nouseva rooli aurinkosähkössä

Aurinkokenno ilman rajapintoja

Ruista ranteeseen

Pellolle jouduttuaan ohrahitusen elektroni jä odottelemaan, josko pellolle tulisi uusia tuttavuuksia.

Suprajohtavutta pala kerrallaan

Suprajohtavuudelta odotetaan paljon ja se onkin tieteilijöiden monenlaisen tutkimuksen kohteena. Mullistavia löytöjä ei viime aikoina ole tehty mutta monet pienemmät yksityiskohtaiset ilmiöt vievät aihetta eteenpäin.


Aiemmat uutiset

Radiosuuntimot kvanttiaikaan (06.11.2026)
Ison-Britannian rahoittama Innovate -projekti tuo kvantti-RF-anturit laboratoriotutkimuksesta operatiivisiin ympäristöihin. Infleqtion on maailmanlaajuinen tekijä..

Elektronien tuolla puolen (06.11.2026)
Polaronit ovat kiinteiden aineiden perustavanlaatuisia kvasihiukkasia. Kvasihiukkaset ovat virityksiä, jotka toimivat hiukkasten tavoin huolimatta monimutkaisista..

MEMS-tekniikalla piistä joustava terahertsinen metamateriaali (06.11.2026)
Osakan teollisuustieteiden ja -teknologian tutkimuslaitoksen (ORIST) tutkijat ovat yhteistyössä Osakan yliopiston ja Tohokun yliopiston kanssa kehittäneet joustavan..

Vaihtoehto transistoreille (05.11.2026)
Vaihtoehto transistorille voisi tehdä tietokoneista 100–1 000 kertaa nopeampia ja energiatehokkaampia, kertoo Michiganin yliopiston teknillisen tiedekunnan..

Kvanttitietokoneen loukkuionit mikropiirille (05.11.2026)
Sussexin yliopiston piiristä syntynyt Universal Quantum lanseeraa iQPU:n, integroidun kvanttiprosessointiyksikön, joka on suunniteltu tekemään kvanttitietokoneiden..

Fyysikot etsivät valolla anyoneja (05.11.2026)
Fyysikot ovat löytäneet tavan käyttää valoa anyonien "spektristen sormenjälkien" havaitsemiseen – eksoottisten kvasihiukkasten, jotka syntyvät monien elektronien..

Ohuempia ja vankempia ohutkalvoisia aurinkokennoja (05.11.2026)
Aurinkokennojen valoa absorboivan kerroksen ohentaminen vähentää tarvittavien raaka-aineiden määrää ja mahdollisesti tekee valmistuksesta nopeampaa, halvempaa ja..

Piihila paljastaa elektronisuihkujen valossa piilevän kiraalisuuden (04.11.2026)
Vuonna 1953 kaksi fyysikkoa osoitti, että hilan ohi liukuva elektronisuihku emittoi valoa, jonka väri riippuu vain elektronin nopeudesta ja hilan välimatkoista...

Ensimmäinen valmistettavissa oleva molekyyli-kubitti (04.11.2026)
Kvanttiteknologiayritys NVision ilmoitti uraauurtavan vertaisarvioidun tutkimustuloksen julkaisemisesta Nature -lehdessä sekä strategisesta kumppanuudesta ohutkalvolitiumniobaatti..

Pieni kvanttiläpimurto (04.11.2026)
Adelaiden yliopiston kvantti-insinöörit ovat löytäneet uuden tavan parantaa joitakin maailman herkimmistä sähkömagneettisten kenttien antureista. Tutkimusta johtaa..