Parsakaali kasvaa hyvin magentanväristen aurinkopaneelien alla

(17.10.2026) Parsakaalin istuttaminen magentanväristen aurinkopaneelien alle auttoi kasveja imemään auringonvaloa tehokkaammin kuin avomaalla kasvatetut kasvit, ilmenee julkaistusta tutkimuksesta.

Tutkijat käyttivät räätälöityjä, puoliläpinäkyviä aurinkopaneeleja sähkön tuottamiseen samalla tehostaen sinisen ja punaisen valon aallonpituuksia parsakaalin kasvun edistämiseksi. Näillä paneeleilla kasvatetut kasvit käyttivät auringonvaloa 4,5-kertaisesti tehokkaammin ja lopulta ne kasvoivat yhtä suuriksi kuin perinteiset parsakaalit, vaikka niiden kypsyminen kesti 25 päivää kauemmin.

Aurinkopaneelit tarjoavat viljelijöille potentiaalisen työkalun uusiutuvan energian keräämiseen ja samalla satojen ylläpitämiseen.

”Peruskonsepti on melko yksinkertainen”, sanoo tutkimuksen kirjoittaja Silvia Ma Lu Mälardalenin yliopistosta Västeråsista Ruotsista. ”Aurinkopaneelit käyttävät osan tulevasta auringonvalosta uusiutuvan sähkön tuottamiseen ja samalla päästävät osan valosta läpi alla kasvaville kasveille. Laajempi tavoite on tutkia, voidaanko auringonvaloa käyttää tehokkaammin kohdistamalla auringonspektrin eri osia kasvien kasvuun ja sähkön tuotantoon.”

”Ei ole olemassa yhtä ainoaa agrovoltaista suunnittelua, joka toimisi optimaalisesti kaikkialla”, Ma Lu sanoo. ”Tarvitaan lisää tutkimusta, jotta ymmärretään, miten eri viljelykasvit reagoivat erilaisiin järjestelmäkokoonpanoihin ja ilmasto-olosuhteisiin, ja jotta voidaan suunnitella järjestelmiä, jotka tasapainottavat maataloustuotantoa uusiutuvan sähköntuotannon kanssa.”

Tämän tutkimuksen edistämiseksi Ma Lu ja kollegat päättivät keskittyä parsakaaliin, erittäin ravitsevaan viljelykasviin, joka on suosittu maailmanlaajuisesti ja sopeutuu hyvin heidän ruotsalaisen maatilan koealueensa ilmastoon. Tutkijat rakensivat kaksi magentanväristä aurinkopaneeleista koottua järjestelmää, joilla oli eri läpinäkyvyysaste, jolloin auringonvalo pääsi eri määrin alla viljeltyihin kasveihin. Kolmannella maa-alueella parsakaalit olivat alttiina pelkästään auringonvalolle.

”Yksi mielenkiintoisimmista löydöksistä oli se, kuinka samalla tavalla parsakaali suoriutui kahdesta aurinkopaneelijärjestelmästä niiden erilaisista läpinäkyvyystasoista huolimatta”, sanoo Ma Lu ja huomauttaa, että aurinkopaneelit, joissa on suurempi aurinkokennojen tiheys, voivat tuottaa enemmän sähköä. ”Nämä löydökset ovat kuitenkin spesifisiä koeolosuhteillemme, ja ne tulisi validoida eri kasvukausien ja järjestelmäkokoonpanojen osalta.”

Sen lisäksi, että CdTe-paneelit tukivat viljelykasvien kasvua, ne tarjosivat lisäetuna sähköntuotannon, ja nykyinen suunnittelujärjestelmä saavutti teoreettisesti ekstrapoloidun LER-arvon 1,18 tarkastelluilla oletuksilla. Tämä arvo korostaa potentiaalia parantaa maankäytön tehokkuutta kaksoiskäyttösovellusten kautta.

LER eli sadon ja aurinkosähkön tuotannon osuuksien summan aurinkosähköjärjestelmässä verrattuna monoviljelyyn tai vastaavan maan käyttöön pelkästään aurinkosähkön tuotantoon.

Aiheesta aiemmin:

Lähes näkymättömiä aurinkokennoja

Maataloustuotanto sähköistyy ja siirtyy tehdashalleihin