Lyhyen ja pitkän matkan suunnistusta

Useilla eläimillä, kuten lohella ja linnuilla, on synnynnäinen magneettinen aisti, minkä ansiosta ne voivat käyttää Maan magneettikenttää navigointiinsa jopa tuhansien kilometrien matkoillaan.

Mutta tutkijat ovat kamppailleet selvittääkseen tarkasti, kuinka magneettisen havainnon taustalla oleva sensorimekanismi todella toimii.

Uudessa tutkimusjulkaistussa kansainvälinen tutkijaryhmä, johon kuuluu Oregon State Universityn tutkijoita, hahmottelee uutta teoriaa. Lohen ja muiden eläinten erikoistuneiden reseptorisolujen sisällä muodostuvilla magnetiittikiteillä saattaa olla juuret muinaisissa geneettisissä järjestelmissä, jotka bakteerit ovat kehittäneet ja jotka ovat siirtyneet eläimille kauan sitten evoluution genetiikan kautta.

Teoria perustuu uusiin todisteisiin, jotka on saatu nanoskooppisesta magneettisesta materiaalista, jota on löydetty lohen nenän soluista.

"Magneettista materiaalia sisältävät solut ovat erittäin harvinaisia", kertoo Renee Bellinger. "Emme pystyneet lopullisesti todistamaan magnetiittia magneettisen navigointihavainnon taustalla olevaksi avaimeksi eläimillä, mutta tutkimuksemme paljasti siihen liittyvät geenit tärkeänä työkaluna löytää uusia todisteita siitä, kuinka potentiaaliset magneettiset anturit voivat toimia."

Washingtonin yliopiston tutkijoiden johtama tutkimus puolestaan osoittaa, että eräs yleinen hyttyslaji lentää kohti tiettyjä värejä, kuten punaista, oranssia, mustaa ja syaania, havaittuaan ensin elollisia olioita ilmaisevan kaasun. Tällöinkin hyttyset jättävät huomioimatta muut värit, kuten vihreän, violetin, sinisen ja valkoisen.

Tutkijat uskovat, että nämä havainnot auttavat selittämään, kuinka hyttyset löytävät pistettäviä kohteita, koska esimerkiksi ihmisen iho, riippumatta yleisestä pigmentaatiosta, lähettää voimakkaan punaoranssin "signaalin" niiden silmiin.

"Hyttyset näyttävät käyttävän hajuja auttaakseen niitä erottamaan, onko lähellä kohde pisteltäväksi", selvittää, UW:n biologian professori, Jeffrey Riffell. "Kun he haistavat tiettyjä yhdisteitä, kuten hengityksestämme tulevaa hiilidioksidia, tuo tuoksu stimuloi hyttysen silmiä etsimään tiettyjä värejä ja muita visuaalisia kuvioita, jotka liittyvät mahdolliseen kohteesee ja suuntaamaan sen mukaan."

Ilman hajuärsykkeitä hyttyset jättivät suurelta osin värit huomioimatta. Väripistekokeet paljastivat, että haistettuaan CO2:n hyttysten silmät suosivat tiettyjä aallonpituuksia visuaalisessa spektrissä.

Se on vähän sama kuin ihmisen haistaessa pullantuoksun, jolloin hän ryhtyy etsimään sen lähdettä. Mutta hyttysten iskujen estoon hengityksen lopettaminen ei ehkä sovellu.

Aiheesta aiemmin: