Kaksiulotteista piikarbidia ja perovskiittioksinitridia22.03.2023
Teoreetikoiden mukaan pii- ja hiiliatomien kaksiulotteisella hunajakennomaisella kaksiulotteisella piikarbidilla (SiC), tulisi olla korkea mekaaninen sitkeys. Lisäksi 2D-piikarbidin pitäisi helposti absorboida ja emittoida fotoneja. Nyt Craig Polley Lundin yliopistosta ja kollegat osoittavat, että he voivat kasvattaa suuria alueita 2D-kalvoja piikarbidista sputterointitekniikan avulla. He ovat saaneet aikaan laaja-alaisen, alhaalta ylöspäin suuntautuvan synteesin yksikiteisen, epitaksiaalisen yksikerroksisen piikarbidin kasvatuksen ultraohuiden siirtymämetallikarbidikalvojen päällä piikarbidisubstraateilla. Tällä hetkellä piikarbidia ei voida kuitenkaan "vapauttaa" alla olevasta irtomateriaalista ja sen toteuttaminen on jatkotutkimuksen aihe. Löytömme edustavat ensimmäistä askelta kohti rutiininomaista ja räätälöityä 2D-SiC-yksikerrosten synteesiä ja tämä uusi heteroepitaksiaalinen järjestelmä voi löytää erilaisia sovelluksia aurinkosähköstä topologiseen suprajohtavuuteen. Ryhmä Kumamoton yliopiston tutkijoita professori Shintaro Idan johdolla ovat puolestaan onnistuneet luomaan kaksiulotteisia nanoarkkeja, joissa on viritettävällä kaistaero. ”Metallioksinitridisiä puolijohteisia nanolevyjä, jotka sisältävät happea, typpeä ja metallia, ei ole paljoa tutkittu. Näistä materiaaleista valmistetuilla ohuilla kalvoilla on parempia toimintoja kuin oksideilla toteutetuilla. Siten niiden synteesillä on valtava vaikutus tällä alalla. Syntetisoimme RP-faasin perovskiittioksinitrideistä nanolevyjä, joiden ominaisuudet, kuten sen kaistaero, ovat vapaasti viritettävät”, kertoo professori Ida. Nanolevyjen syntetisoinnin jälkeen ryhmä valmisteli "superhilarakenteen", joka koostui vuorotellen syntetisoitujen nanoarkkien ja oksidin (Ca2Nb3O10) nanoarkkien kerroksista. Testatessaan tämän superhilan ominaisuuksia he havaitsivat, että sillä oli ylivoimainen protonijohtavuus ja erinomainen fotokatalyyttinen aktiivisuus. "Tämän tutkimuksen tulokset avaavat uusia mahdollisuuksia useiden superhilojen tuottamiseen käyttämällä 2D-nanoarkkitehtuuriin perustuvaa pehmeäkemiallista nanoarkkitehtoniikkaa", professori Ida pohtii. ”Tämä vie meidät askeleen lähemmäksi kestävää yhteiskuntaa, sillä nämä nanolevyt mahdollistaisivat tehokkaan veden jakamisen fotokatalyyttinä ja myös monimutkaisemman ja myös tehokkaamman elektroniikan luomisen.” Aiheesta aiemmin Keinoja ja visioita 2D-materiaalien käytölle |
05.06.2023 | Femtoskaalan mittauksia |
03.06.2023 | Uusi katalyytti kestävälle vedylle |
02.06.2023 | Skyrmioneja ohjaavia transistoreita |
01.06.2023 | Uusia materiaaleja akuille ja lämpösähköisille |
31.05.2023 | Fotonisiru ilman litografiaa |
30.05.2023 | Kohti trionipohjaisia optisia laitteita |
29.05.2023 | Uusia muistiratkaisuja spineillä ja pyörteillä |
27.05.2023 | Nopeita mikrorobotteja ihmiskehoon |
26.05.2023 | Sähköä ohuesta ilmasta 24/7 |
25.05.2023 | Kvanttista vai ei |
Siirry arkistoon » |