Innovatiivinen akkuelektrodi tinavaahdosta26.02.2025
Helmholtz-Zentrum Berlinin (HZB) tiimi on nyt osoittanut, että erittäin huokoinen tinavaahto absorboi paljon paremmin mekaanista rasitusta latausjaksojen aikana. Tämä tekee tinavaahdosta mielenkiintoisen materiaalin litiumakuille. Nykyaikaiset litiumioniakut perustuvat tyypillisesti monikerroksiseen grafiittielektrodiin, ja vastaelektrodi on usein valmistettu kobolttioksidista. Latauksen ja purkamisen aikana litiumionit kulkeutuvat grafiittiin aiheuttamatta merkittäviä tilavuusmuutoksia materiaaliin. Grafiitin kapasiteetti on kuitenkin rajallinen, mikä tekee vaihtoehtoisten materiaalien etsimisestä jännittävän tutkimusalueen. Metallipohjaisilla elektrodeilla, kuten alumiinilla tai tinalla, on mahdollisuus tarjota suurempi kapasiteetti. Niiden tilavuus kuitenkin kasvaa merkittävästi, litiumin absorboituessa siihen, mikä aiheuttaa rakenteellisia muutoksia ja materiaalin väsymistä. Tina on erityisen houkutteleva, koska sen kapasiteetti kilogrammaa kohti on lähes kolme kertaa suurempi kuin grafiitin, eikä se ole harvinainen raaka-aine jota on saatavilla runsaasti. HZB:n tiimi on nyt tutkinut erilaisia tinaelektrodeja purkaus- ja latausprosessin aikana operandoröntgenkuvauksella ja kehittänyt innovatiivisen lähestymistavan tämän ongelman ratkaisemiseksi. "Kuvausten ansiosta pystyimme seuraamaan rakenteellisia muutoksia tutkituissa Sn-metallipohjaisissa elektrodeissa lataus-/purkausprosessien aikana", sanoo tohtori Bouchra Bouabadi. "Pystyimme osoittamaan, että mekaaninen rasitus tällaisessa tinavaahdossa tilavuuden laajenemisen aikana vähenee merkittävästi", sanoo tohtori Sebastian Risse. Tämä tekee tinavaahdoista mielenkiintoisen materiaalin litiumakuille. Tutkijoiden mukaan kehitetyt tinavaahdot ovat erittäin huokoisia ja lupaavia vaihtoehtoja perinteisille elektrodimateriaaleille. Aiheesta aiemmin: |
Nanotekniikka on tulevaisuuden lupaus. Näillä sivuilla seurataan elektroniikkaa sekä tieto- ja sähkötekniikkaa sivuavia nanoteknisiä tiedeuutisia.

Litium-ioni-akkujen metallipohjaiset elektrodit lupaavat huomattavasti suuremman kapasiteetin kuin perinteiset grafiittielektrodit. Valitettavasti ne hajoavat mekaanisen rasituksen vuoksi lataus- ja purkujaksojen aikana.